Valitse kieli
Valitse kieli
 |
Seuraamalla Discoverit.fi LinkedIn-yrityssivua saat uutisissa julkaistavia erityisetuja. |
| Seuraa 'A Hitchhiker's Blog of PM' -uutiskirjettä (englanniksi) | |
Pienissä ja keskikokoisissa projekteissa on tuttu ansa: asiat alkavat tökkiä, mutta kynnys avun hakemiseen on korkealla. Projekti ja sen ongelmat tuntuvat liian pieniltä "oikeaan" konsultointiin, mutta liian tärkeiltä jätettäviksi oman onnensa nojaan. Seurauksena ovat isommat ongelmat.
Aiemmassa kirjoituksessani kuvasin, miksi monet järjestöprojektit ajautuvat innostuksesta ja hyvästä tarkoituksesta huolimatta vaikeuksiin.
Lue lisää: Miten kevyet projektimallit tukevat järjestöprojekteja?
Järjestöissä ja yhdistyksissä usein merkittävästi vapaaehtoisuuteen pohjautuvat projektit kärsivät jossain määrin eri ongelmista verrattuina yritysprojekteihin. Sukelletaanpa näihin ongelmiin ja niiden taustasyihin.
Oletko koskaan vaikkapa autoillessasi lumoutunut liikennevaloista siinä määrin, että olet unohtanut, minne olet matkalla? Ehkäpä et, mutta miten on projektien laita?
Heti kun organisaatiossa havaitaan ongelma, käynnistyy tuttu kaava: perustetaan projekti, nimetään ohjausryhmä ja avataan Teams-kanava (kuva 1). Pian ollaan jo tekemässä suunnitelmaa – ilman että on pysähdytty kunnolla kysymään: mikä ongelma oikeasti on, ja mikä olisi järkevin tapa ratkaista se?
Tutkimusten (mm. Saara Karasvirta) mukaan suurissa organisaatioissa voi olla samanaikaisesti käynnissä satoja muutoshankkeita – usein ilman selkeää kokonaiskuvaa, priorisointia tai kohdennettua resursointia.
Kuva 1. "Houston, we have a project."
Français (France) 
Finnish (FI) 
English (United Kingdom) 
